Agatha Christien jännittävä dekkari: "Murha Maalaiskylässä"

Luin Agatha Christien kirjoittaman dekkarin "Murha Maalaiskylässä". (alkuperäiseltä nimeltään "Murder at the Vicarage") Valitsin kyseisen kirjan, sillä olin jo kesällä vähän aloittanut kirjan lukemista ja se oli vaikuttanut ihan mielenkiintoiselta. Olen ennenkin pitänyt Christien dekkareista, joten toivoin ettei tämä olisi poikkeus.

   Kirja kertoo pienestä maalaiskylästä nimeltä St.Mary Mead, jossa asuu enimmäkseen vanhoja ihmisiä, mukaan lukien neiti Jane Marple. Kirjan päähenkilö on koko kylän rakastama pappi nimeltä Arnold Clement. Kylä on hyvin pieni ja juorut siellä kulkevat nopeasti ihmisten kesken, eikä siellä juuri koskaan tapahdu mitään, kunnes eräänä päivänä kaikkien vihaamaa eversti Protheroeta ammutaan päähän papin työhuoneessa. Kaikki olisivat halunneet everstin kuolleeksi ja koko tapaus muutenkin herättää liikaa kysymyksiä: laukaus kuului metsästä, ei huoneesta, eversti oli ollut kirjoittamassa kirjettä kuolemansa hetkellä, mutta käsiala ei täsmännyt everstin omaan, kaksi henkilöä ilmoittautuvat syyllisiksi, vaikkeivat he millään olisi voineet tehdä murhaa... Poliisi alkaa tutkia tapausta ja johtolankoja alkaa tulla joka suunnalta. Silti ainoa joka tuntuu olevan perillä mistään on neiti Marple, joka lopussa paljastaa syyllisen ja sen, kuinka eversti Protheroe murhattiin.

   Kirjassa murhaa ratkomassa ovat pappi, neiti Marple sekä poliisina toimiva tarkastaja Slack. Slack on hyvin äkkipikainen ja enemmän haittana, kuin hyötynä, eikä hän aina jaksa kuunnella kaikkia tapaukseen liittyviä seikkoja. Silti lopussa hän haalii kaiken kunnian rikoksen ratkaisusta, vaikkei olisi pystynyt siihen ilman neiti Marplea.

   Kirjan murha oli äärimmäisen mielikuvituksellinen ja sitä olisi melkein voinut sanoa yliluonnolliseksi, sillä se oli huolellisesti suunniteltu, jälkiä ei jätetty ja kesti kauan enne kuin kukaan tiesi kuka syyllinen on. Silti mitään yliluonnollista ei tapahtunut, eikä se olisi Christien dekkareiden tapaistakaan. Murhan motiivi on selkeästi ilmoitettu kirjassa ja sitä voidaan pitää jollakin tapaa ymmärrettävänä ja hyväksyttävänäkin, sillä eversti Portheroe ei ollut mukava kenellekkään ja kaikki ajattelivat että elämä olisi parempaa ilman häntä.

   Tässä neiti Marplessa ei kuvata Marplen yksityiselämää, vaikka hän onkin pääetsivänä, sillä oikea päähenkilö kirjassa on pappi, jonka yksityiselämää kuvataan kirjan läpi. 

  Pidin kirjasta, vaikka juoni olikin sekava ja välillä en ollut ihan perillä kuka joku henkilö olikaan, jos henkilöstä ei oltu mainittu pitkään aikaan. Huono puoli oli se että kirja oli täynnä kirjoitusvirheitä, jotka välillä pistivät silmään.