Jude Watsonin tähdellinen Star Wars Jedioppilas Kruununmerkki

Valitsin kyseisen kirjan, koska siinä oli sopivasti tekstiä ja olen ennenkin lukenut star wars kirjasarjan kirjoja. Kirja kertoo Obi-Wan Kenobin ja Qui-Gon Jinnin seikkailuista Gala-planeetalla, jonka kuningatar on kuolemaisillaan. Gala-planeetan kuningattarella on poika, joka juonittelee hänen selänkänsä takana saadakseen vallan itselleen. Vain kruununmerkin haltija voi pelastaa Gala-planmeetan ja jedit auttavat etsimään hänet. Kirja oli minusta helppolukuinen ja sen lukemisessa ei mennyt kovinkaan kauan. Tämä siksi koska aihe oli kiinnostava. Pidin kirjasta ja luen varmaankin seuraavatkin osat.

Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, eikä kirjan maailma muistuta melkein ollenkaan nykymaailmaa. Kirjassa tiede on hyvin kehittynyttä. On valomiekkoja, Robotteja ja Laser-aseita sunmuita ihmeellisyyksiä. Kirjassa on paljon kaikenmailman olioita. Jotkut niistä ovat älykkäiyä joktut tyhmiä ja humoristisia ja jotkut on vain luotu sotimiseen. Oliot muisttuttavat lähinnä ihmisen ja eläinten sekotuksilta. Minun mielestäni kirja ei keskity niin paljoin tieteiseen osuuteen vaan enemmänkin tarinaan ja täten tuskin vaikuttaisi kenenkään käsitykseen tieteistä. Teoksessa ei hirveästi ole huumoria vaan kirja keskittyy olennaiseen eli tarinan kerrontaan. Tieteen ja tiedemiesten osuus ei ole erityisen suuri ja laitteita ei kuvata kovinkaan tarkasti, mutta kirjassa on silti paljon tieteellisiä keksintöjä kuten valomiekat ja avaruusalukset ynnämuut.

J.R.R Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin

Hobitti eli sinne ja takaisin julkaistiin alun perin vuonna 1937 englanninkielisenä, mutta minä luin 1985 vuonna suomennetun version. Valitsin kirjan, koska sain sen jouluna lahjana tädiltäni ja halusin verrata elokuvaa ja kirjaa. Aluksi kirja oli aika kiinnostava ja helppoa luettavaa, mutta lopussa se muuttui tylsäksi ja koko ajan katsoin kuinka monta sivua oli jäljellä.

Kirja seuraa Bilbo Reppulin, Gandalfin ja neljäntoista kääpion retkeä Yksinäiselle vuorelle, jotta he saisivat varastettua takaisin kääpiöiden aarteen ilkeältä Smaugilta joka oli ajanut Thorin Tammikilven isoisän ja hänen johtamat kääpiöt ulos Yksinäiseltä vuorelta ja varastanut heidän aarteensa. Matkan aikana Bilbo ja neljätoista kääpiötä joutuvat usein ongelmiin ja kohtaavat peikkoja, hiisiä, jätti hämähäkkejä ja haltioita ja joka kerta heidät vangitaan, mutta joka kerta he myös pakenevat jotenkin.

Kirjassa on selviä sadun piirteitä esimerkiksi kirjan pääpahis on lohikääme ja muut pahikset ovat rumia, ilkeitä ja miettivät pelkästään sotaa (hiidet) tai miettivät pelkästään itseään (Pitkäjärven Isäntä) ja hyvikset ovat iloisia ja rauhallisia.

Tarinan sankareiksi voisi kutsua Bilboa ja kääpiöitä, ja roistoiksi taas Smaug ja Azog jotka haluavat tappaa muita ja aiheuttaa kaaosta.

Koko maailma on fantasiamaailma nimeltään Keski-Maa. Yhteiskunta on aika samanlainen Euroopan keskiaikaan, koska ei ole sähköä tai putkistoa ja paras kulkutapa on hevonen tai kävely koska ei ole suuria teitä jotka johtaisi toisiin kyliin.

Kirjassa ei ole monia jotka pystyisivät käyttämään taikuutta ja kirjassa on peikkoja, hiisiä, haltioita, lohikäärme ja mies joka pystyy muuttumaan karhuksi, kirjassa on myös jättimäisiä hämähäkkejä, jättimäisiä maagisia kotkia jotka pystyvät kääntämään taistelun pelkästään ilmestymällä paikalle ja lintuja jotka pystyvät puhumaan englantia.

En usko kirjan pystyvän vaikuttamaan lukijan moraaliin tai jos vaikuttaa en itse sitä ainakaan huomannut.

Kirja oli liian satumainen ja lapsille tarkoitettu minun makuuni. Kirjassa ei minun mielestä ole missään kohtaa kuolemanvaaran tunnetta joten oli välillä vähän tylsää lukea. Kirjan myös pilaa se, että olen nähnyt elokuvat joten kirja vaikuttaa paljon tylsemmältä, mutta luulen että kirja olisi ollut parempi lukukokemus jos en tietäisi mitä siinä tapahtuisi.

Jude Watsonin jännittävä Star Wars Jeditehtävä 2: Palkkionmetsästäjät

Luin Jude Watsonin kirjoittaman Star Wars Jeditehtävä-kirjasarjaan kuuluvan Star Wars Jeditehtävä 2: Palkkionmetsästäjät jonka valitsin sen lyhyyden ja mielenkiintoisuuden takia. Kirja kertoo siitä kuinka Anakin Skywalkerista tulee Qui-Gon Jinnin viimeisenä tahtona Obi-Wan Kenobin jedioppilas, ja heidän tehtävästään saavuttaa Wren Honoran Anakinin jediharjoituksessa, joka muuttuu kamppailuksi eloonjäämisestä palkkionmetsästäjien joukon yrittäessä kaapata heidät hinnalla millä hyvänsä. Lukukokemukseni oli miellyttävä, koska kirja oli lyhyt ja mielenkiintoinen, sillä itseäni kiinnostavat scifi sekä Star Wars kirjat- ja elokuvat.

     Kirjan tarinan aikakautta kirjassa ei kerrota, mutta kirjan maailma muistuttaa paljon nykymaailmaa esimerkiksi metsien, auringon, kukkaniittyjen ja luolien kautta.

      Tieteen osuus teoksessa on huomattava valosapelien, lasertykkien, stokhli-sumukeppien ja lentokykyisten alusten ollessa toiminnassa. Tieteelliset keksinnöt selitetään tarkaan, esimerkiksi stokhli-sumukepin kerrotaan olevan ase, joka ampuu sumutetta, jossa on lamauttava jännite, ja jonka vaikutus kestää noin viisi tuntia.     

      Kirjassa esiintyviä vieraita älyllisiä olentoja ovat maliat, joita kuvataan nopeina, ketterinä, hurjina saalistajina, pitkäraajaisina ja murhanhimoisina olentoina, jotka muistuttavat eläimiä, ja joilla on hampaita kolmessa rivissä.

       Kirjan voisi mahdollisesti tulkita tieteisfantasiaksi, sillä kirjassa esiintyy yliluonnollisia elementtejä kuten valosapeli, lasertykki, stokhli-sumukeppi ja lentokykyiset alukset.

        En usko teoksen vaikuttavan lukijan käsityksiin tieteestä, sillä kirjassa on monta enemmän tai vähemmän yliluonnollista asiaa, ja kirja painottaa enemmän tarinaa ja kirjan tapahtumia kuin tieteen osuutta.

       Suosittelen kirjaa ja scifistä ja Star Wars -elokuvista pitäville, sekä niille, jotka eivät halua tai ehdi lukea kovin pitkiä kirjoja.

      

      


                         

Hobitti eli sinne ja takaisin

Hobitti eli sinne ja takaisin on ensimmäinen John Ronald Reuel Tolkien (J. R. R. Tolkien) julkaisema kirja, joka julkaistiin alunperin vuonna 1937 ja suomennos vuonna 1985. Kirjan valitsin sen takia koska olen nähnyt kaikki hobitti elokuvat ja halusin mielenkiinnostani tietää kuinka paljon kirja eroaisi elokuvasta. Kirja on melko helppolukuista, mutta sivumäärä on sopiva joka on noin 300.

Juoni kertoo nuoresta hobitin alusta nimeltä Bilbo, joka kutsutaan velhon Gandalf toimesta valloittamaan 13 muun kääpiön kanssa kääpiöiden vuorta nimeltä ''Erebor yksinäinen vuori'' joka on täynnä aarteita ja rikkauksia, mutta vuori ei olekkaa vaaraton vaan sitä vartio yksinäinen lohikäärme Smaug. Matkan varrella tulee kuvaan myös örkkejä, haltioita, peikkoja ja monenlaisia kammotuksia. 

kirjan lukeminen oli kivaa sillä tiesi entuudestaan hieman, mutta kirja osasi yllättää hieman erilaisilla yksityiskohdillaan. 

Kirja on Fantasiaa ja tietenkin siinä on magiaa ja taikaa mutta ei paljoakaan. Velhoja ja haltioita jotka käyttävät valkoista magiaa ja noita joka käyttää mustaa magiaa. Kirjassa on myös taikasormus.

Hyvät ja pahat ovat keskeinen asia, sillä paha koittaa voittaa hyvän rauhan ja päästä valtaan. hyvä kuvaillaan rauhana ja ilona ja paha kuvataan kammotuksina ja sotaisana. Hyvä voittaa yleensä pahan mutta voittaako se nyt?

Hirviöitä on niin monta erilaista kuin jaksaa kuvitella. eläimellisiä hirviöitä on muutama. Jotkin hirviöt ovat ihmismäisiä niiden puhetyyliltään ja ruumiin muodoltaan ja ne kävelevät kahdella jalalla.

Kirjassa esiintyy peikkoja ja lohikäärme. Muita mytologian olentoja ei ole.

Tarinan sankari on kääpiö nimeltä Thor Tammikilpi ja roisto on örkki nimeltä Azog. Heillä on pitkä historia vastakkain, koska Thor katkaisi Azogilta toisen käden. Yhteistä näillä hahmoilla on johtajamainen olemus.

Kirjan paholaista muistutta hahmo on Dol Guldurin noita nimeltä Sauron, hän kokoaa vihollisten armeijaa. Maailmankuvaus on pelkkää yhtenäistä fantasiamaailmaa.

Yhteiskunta on tavallinen ihmisten ja olentojen kansa jotka elivät samoissa olosuhteissa ja taidoilla kuin euroopan keskiajan ihmiset.

Vaikka kirja on puoliksi totta ja puoliksi fiktiota niin kirja ei itselläni ainakaan vaikuttanut moraaliini.

Yllättävän mukaansatempaava ja hauska klassikko – Linnunradan käsikirja liftareille

Linnunradan käsikirja liftareille (The Hitch-Hiker’s Guide To The Galaxy) on Douglas Adamsin klassikko scifi-parodia, joka julkaistiin vuonna 1979. Tekstissä on käytetty nokkelasti hyödyksi mustaa huumoria ja siinä leikitellään kielen kanssa. Vaikka kirja on jo vanha, sen pystyy silti kuvittelemaan hyvin nykyhetkeen sijoittuvaksi. Kirja oli yllättävän mukaansatempaava ja hauska. 

Maapallo tuhotaan pois avaruuden pikatien tieltä, ja ainoana ihmisenä maapallon eliminoinnista selviää Arthur Dent. Hänen paras ystävänsä Ford Prefect paljastuu maapallolle jumiin jääneeksi avaruusolioksi, ja niinpä kun maapallo räjäytetään ja Fordin on aika ottaa hatkat, hän päättää ottaa Arthurin mukaansa. Siitä alkaakin niin kovasti maapallon kohtalon perään ruikuttavan Arthurin, ja ruikuttamista ymmärtämättömän jo kokeneen Linnunradan liftarin seikkailu. 

Kirjassa leikitellään humoristisesti hahmojen ja tekniikan kanssa. Siinä esiintyy esim. depressiivinen robotti ja ovia, jotka saavat mielihyvää siitä kun ne aukeavat ja sulkeutuvat. Lukijan käsitys tieteestä ei välttämättä juuri hetkahda tätä kirjaa luettaessa. Näin raskaasti huumorilla höystetty kirja saa aikaan korkeintaan ajatuksen: ”Mitä jos maapallolla ja maapallon ulkopuolella onkin ihmistä paljon kehittyneempää kansaa.” Tarina voisi yhtä hyvin olla tässä päivässä tai vaikkapa vuodessa 1979, jolloin kirja on julkaistu. Kaikki, mitä kirjassa tapahtuu, voisi olla ajankohtaista milloin vain. Itse Linnunradan käsikirja liftareille on elektroninen kirja, joka muistuttaa hyvin paljon nykyajan tablettitietokoneita. Se on opas kaikille galaksissa liftaaville olennoille. Linnunradan käsikirja liftareille on yksi keksinnöistä, joita esitellään kirjassa. Suurin osa avaruusolennoista on hyvin ihmismäisiä, mutta myös poikkeuksia löytyy. Tietokoneet ja robotit osoitetaan myös inhimillisinä. Teos tarjoaa vaihtoehtoisen kuvan meidän maailmastamme. Maapallohan on kuvattu kirjassa vain yhtenä tietokoneena, jonka tarkoitus on selvittää vastaus elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta.

En muista lukeneeni ennen scifiä, joten genrenä se on minulle uusi. Kirja oli viihdyttävä ja mukavaa luettavaa. Pidin sen huumorista ja kirjoitustyylistä. Valitsin kirjan, sillä minun on pitänyt lukea se jo pitkään. Lisäksi isäni on suositellut sitä minulle. Olen nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan joskus pari vuotta sitten ja muistelen senkin olleen hyvä. Ja löytyihän kirjasta vastaus kysymykseen elämästä, kaikkeudesta ja muusta sellaisesta – se on 42.

Linnunradan käsikirja liftareille on ensimmäinen osa kirjasarjasta, joka on maailman ainoa neliosainen trilogia, jolle on tehty jatko-osa. Odotan innolla, että pääsen lukemaan toista osaa.

J.R.R Tolkienin satumainen teos Seppä ja satumaa

Seppä ja satumaa on Tolkienin 1960- luvulla julkaisema yksiosainen kirja. Valitsin kirjan siksi, että se ei ole kovinkaan pitkä tai vaikealukuinen, sillä itse ainakin olen hieman laiska lukija. Kirja siis soveltuu kaikkien luettavaksi. Teoksesta huokuu Tolkienin kirjoitustyyli, mikä on varmasti aika monelle tuttu. 

Kirja sijoittuu ilmeisestikin menneisyyteen, kylään nimeltä Iso-Wootton, jossa ruoanlaitto on keskeisessä roolissa. Kylässä tärkeänä ja kunnioitettuna hahmona pidetään Mestarikokkia. Kylässä järjestetään viikon mittainen juhla, jonka kohokohtana toimii Kilttien Lasten Kestit. Näihin juhliin kokin on määrä valmistaa paljon ruokaa. 24 vuoden välein järjestetään myös Kahdenkymmenenneljän Kestit, johon kutsutaan 24 lasta. Nämä kestit ovat kokin uran kohokohta, sillä hänen on valmistettava juhliin Suuri Kakku, johon piilotetaan erilaisia iloisia asoita ja sitten tarjoillaan lapsille. Sanotaan, että kukin kokki leipoo vain yhden kerran urallaan Suuren Kakun. Kokin oppipoika, Alf, huomaa kakkuun piilotettavissa helyissä kirkkaan hopeatähden. Alf kertoo sen olevan peräisin Satumaasta, mutta Mestarikokki ei häntä usko. Juhlissa tähteä ei kuitenkaan kakusta löydy. Eräs lapsista, Sepän poika, kuitenkin löytää tähden ja pitää sen itsellään. Kymmenen vuoden kuluttua tähti ilmestyy Sepän pojan otsaan ja vie hänet uskomattomiin seikkauluihin Satumaahan.

Kirja on kategorialtaan satu ja ehkä enemmän suunnattu lapsille, mutta mielestäni kuka vain, iästään riippumatta voi lukea kirjan. Minulle kirja oli pituudeltaan oikein hyvä. Kirja kuitenkin vaatii keskittymistä lukijalta, sillä tapahtumapaikat ja henkilöt vaihtuvat nopeasti ja hieman sekavasti. Itsekin jouduin muutamia lauseita lukemaan uudemman kerran, jotta ymmärsin mistä oli kyse. Suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille.

Teos on lajiltaan fantasiakirjallisuutta, joka onkin suuressa roolissa. Tapahtumapaikat ovat kuvitteellisia ja satumaisia. Tapahtumiin muutenkin liittyy taikuutta ja sellaisia asioita, joita oikeassa maailmassa ei voisi tapahtua.

 

Useimmista fantasiakirjoista poiketen, teoksessa ei ole erikseen todellista maailmaa ja fantsiamaailmaa, mihin pääsisi esimerkiksi tietynlaisen portin kautta. Koko teos sijoittuu fiktiiviseen ympäristöön, kuvitteelliseen Iso-Woottoniin. Kirjassa toisaalta on ikäänkuin vähemmän taikuutta omaava puoli, Iso-Wootton, ja kokonaan taikuuteen keskittyvä puoli, Satumaa. Satumaahan ei ole varsinaista kulkureittiä, sinne pääsee jos niin on tarkoitettu, kuten kirjassa todetaan.

Teoksessa ei myöskään esiinny hirviöitä, mikä on fantasiakirjallisuudelle epätavallista. Jotkut henkilöistä vain kuvataan kookkaiksi tai rähjäisiksi, mutta ei niinkän pelottaviksi.

Kirjassa ei ole tietynlaista, tavallista fantasikirjallisuudelle tuttua juonta, jossa sankari pelastaa neidon pedon kynsistä. Kirjassa on monta henkilöä, joita voidaan omalla tavallaan pitää sankareina. Kukaan henkilöistä ei kuitenkaan vaikuta pedolta tai roistolta. Joten perinteistä sankari vastaan roisto tilannetta ei esiinny.

Kirja voi moraalisesti vaikuttaa joihinkin ihmisiin, jotka ymmärtävät kirjan syvällisen tarkoituksen. Itse en lukiessani ihan siihen kyennyt. Moraalinen vaikutus voisi kuitenkin olla se, että ei pidä heti olla uskomatta, jos joku kertoo jotakin mikä kuulostaa epätodelliselta. On osattava olla avarakatseinen. Kirjassa Mestarikokki ei uskonut oppipoikaansa, vaikka tämä oli kuitenkin kokoajan oikeassa.

 

 

Lars Keplerin ennalta arvaamaton Tulitodistaja

Luin äidinkielen kurssia varten Lars Keplerin kolmannen dekkarin, Tulitodistajan, jossa jääräpäinen suomalaisruotsalainen poliisi Joona Linna yrittää selvittää lastenkodissa tapahtuneita murhia. Valitsin kyseisen kirjan, koska olen lukenut aikaisemmin muutaman saman sarjan kirjan, ja ne veivät mennessään. Keplerin kirjat ovat jääneet mieleen jännittävinä ja koukuttavina. Tulitodistaja ei poikennut edellistäkään Keplerin teoksista, sillä luin kirjan muutamassa päivässä läpi. Kirja pääsi ehdottomasti suosikkieni joukkoon sekä jännittävän tarinan että koukuttavan kerronnan takia.

Kirja alkaa raa'alla kohtauksella tyttöjen nuorisokodissa. Nuorisokodin eristyshuoneesta löytyy surmattuna yksi talossa asuva teinityttö ja ulkorakennuksesta löytyy yövuorossa ollut vanhempi työntekijä. Murhaajasta ei näy jälkeäkään ja Joona Linna matkustaa paikalle selvittämään tapausta.

Murhien ratkaisemisen yhteydessä teoksessa kerrottaan paljon Joonan perhesuhteista. Hyvänä esimerkinnä on se, kuinka hän joutui luopumaan vaimostaan ja tyttärestään varjellakseen heidän henkiään. Kirjassa puidaan muutenkin suhteellisen paljon Joonan yksityiselämää ja hänen suhteitaan muihin ihmisiin.

Mielestäni kirjan murhaaja on hieman kummallinen tapaus, eikä häntä olisi missään tapauksessa arvannut kirjan "pahikseksi". Hänen tekonsa ei ollut millään tavalla oikeutettu, enkä usko että juurikaan kukaan kirjan lukija voi ymmärtää hänen tekoaan.

Kirjan kaikkitietävä kertoja ei juurikaan anna vihjeitä tulevasta. Itse en pidä kirjaa ollenkaan ennalta arvattavana, sillä missään kirjan vaiheessa ei voi varmasti sanoa tulevasta mitään. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että juurikin tämä kyseinen seikka tekee kirjasta hyvän ja lukemisen arvoisen. Olisi tylsää lukea kirjaa, jonka tapahtumat voi arvata etukäteen.

Tulitodistaja oli erittäin helppolukuinen, vaikkakin välillä piti pysähtyä ja kerrata itsekseen kirjan aiemmat tapahtumat. Teoksen tarina on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja realistinen; kaikki kirjan tapahtumat voisivat tapahtua oikeassa elämässä. En usko tämän jäävän viimeiseksi Keplerin kirjaksi jonka luen, sen verran suuren vaikutuksen tämä kirjailija minuun teki. Taas.