J.R.R Tolkienin satumainen teos Seppä ja satumaa

Seppä ja satumaa on Tolkienin 1960- luvulla julkaisema yksiosainen kirja. Valitsin kirjan siksi, että se ei ole kovinkaan pitkä tai vaikealukuinen, sillä itse ainakin olen hieman laiska lukija. Kirja siis soveltuu kaikkien luettavaksi. Teoksesta huokuu Tolkienin kirjoitustyyli, mikä on varmasti aika monelle tuttu. 

Kirja sijoittuu ilmeisestikin menneisyyteen, kylään nimeltä Iso-Wootton, jossa ruoanlaitto on keskeisessä roolissa. Kylässä tärkeänä ja kunnioitettuna hahmona pidetään Mestarikokkia. Kylässä järjestetään viikon mittainen juhla, jonka kohokohtana toimii Kilttien Lasten Kestit. Näihin juhliin kokin on määrä valmistaa paljon ruokaa. 24 vuoden välein järjestetään myös Kahdenkymmenenneljän Kestit, johon kutsutaan 24 lasta. Nämä kestit ovat kokin uran kohokohta, sillä hänen on valmistettava juhliin Suuri Kakku, johon piilotetaan erilaisia iloisia asoita ja sitten tarjoillaan lapsille. Sanotaan, että kukin kokki leipoo vain yhden kerran urallaan Suuren Kakun. Kokin oppipoika, Alf, huomaa kakkuun piilotettavissa helyissä kirkkaan hopeatähden. Alf kertoo sen olevan peräisin Satumaasta, mutta Mestarikokki ei häntä usko. Juhlissa tähteä ei kuitenkaan kakusta löydy. Eräs lapsista, Sepän poika, kuitenkin löytää tähden ja pitää sen itsellään. Kymmenen vuoden kuluttua tähti ilmestyy Sepän pojan otsaan ja vie hänet uskomattomiin seikkauluihin Satumaahan.

Kirja on kategorialtaan satu ja ehkä enemmän suunnattu lapsille, mutta mielestäni kuka vain, iästään riippumatta voi lukea kirjan. Minulle kirja oli pituudeltaan oikein hyvä. Kirja kuitenkin vaatii keskittymistä lukijalta, sillä tapahtumapaikat ja henkilöt vaihtuvat nopeasti ja hieman sekavasti. Itsekin jouduin muutamia lauseita lukemaan uudemman kerran, jotta ymmärsin mistä oli kyse. Suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille.

Teos on lajiltaan fantasiakirjallisuutta, joka onkin suuressa roolissa. Tapahtumapaikat ovat kuvitteellisia ja satumaisia. Tapahtumiin muutenkin liittyy taikuutta ja sellaisia asioita, joita oikeassa maailmassa ei voisi tapahtua.

 

Useimmista fantasiakirjoista poiketen, teoksessa ei ole erikseen todellista maailmaa ja fantsiamaailmaa, mihin pääsisi esimerkiksi tietynlaisen portin kautta. Koko teos sijoittuu fiktiiviseen ympäristöön, kuvitteelliseen Iso-Woottoniin. Kirjassa toisaalta on ikäänkuin vähemmän taikuutta omaava puoli, Iso-Wootton, ja kokonaan taikuuteen keskittyvä puoli, Satumaa. Satumaahan ei ole varsinaista kulkureittiä, sinne pääsee jos niin on tarkoitettu, kuten kirjassa todetaan.

Teoksessa ei myöskään esiinny hirviöitä, mikä on fantasiakirjallisuudelle epätavallista. Jotkut henkilöistä vain kuvataan kookkaiksi tai rähjäisiksi, mutta ei niinkän pelottaviksi.

Kirjassa ei ole tietynlaista, tavallista fantasikirjallisuudelle tuttua juonta, jossa sankari pelastaa neidon pedon kynsistä. Kirjassa on monta henkilöä, joita voidaan omalla tavallaan pitää sankareina. Kukaan henkilöistä ei kuitenkaan vaikuta pedolta tai roistolta. Joten perinteistä sankari vastaan roisto tilannetta ei esiinny.

Kirja voi moraalisesti vaikuttaa joihinkin ihmisiin, jotka ymmärtävät kirjan syvällisen tarkoituksen. Itse en lukiessani ihan siihen kyennyt. Moraalinen vaikutus voisi kuitenkin olla se, että ei pidä heti olla uskomatta, jos joku kertoo jotakin mikä kuulostaa epätodelliselta. On osattava olla avarakatseinen. Kirjassa Mestarikokki ei uskonut oppipoikaansa, vaikka tämä oli kuitenkin kokoajan oikeassa.