Epätyypillinen fantasiateos: J.R.R. Tolkienin Seppä ja Satumaa

J.R.R Tolkienin teos Seppä ja Satumaa sijoittuu Iso-Wootton -nimiseen kylään. Siellä järjestetään joka 24. vuosi jo perinteeksi muodostuneet Kahdenkymmenenneljän Kestit, joihin kutsutaan 24 lasta. Kylässä työskentelevä Mestarikokki leipoo juhliin yhden juhlien keskeisimmistä herkuista; Suuren Kakun. Kakkuun piilotetaan erilaisia helyjä ja pieniä esineitä, joita lapset voivat syödessään etsiä. Yksi helyistä, Satumaasta peräisin oleva pieni tähti, jää kuitenkin löytymättä, sillä sepän poika nielaisee sen. Tämän seurauksena sepän pojalle aukeaakin ovet Satumaahan.

Tarina on kokonaisuudessaan fantasiaa, vaikka siinä käsitelläänkin kahta erilaista aluetta; Iso-Woottonia ja Satumaata. Iso-Wootton esittää kuitenkin tässä kirjassa sitä "tavallista maailmaa", vaikka kylä onkin vahvasti mielikuvituksellinen. Kuitenkin molemmissa paikoissa tapahtuu asioita, joita ei tavallisessa maailmassa tapahtuisi. Esimerkiksi taikuutta ilmenee monessa kohdassa tarinan edetessä.

Sadusta puuttui mielestäni monenlaisia fantasiasadulle tunnusomaisia piirteitä. Satu on esimerkiksi siinä suhteessa erilainen, koska siinä ei esiinny juuri minkäänlaista hyvän ja pahan vastakkainasettelua.

Tarinassa ei ole myöskään selkeitä sankarihahmoja tai roistoja, jotka juonisivat toisiaan vastaan. Peikkoja, lohikäärmeitä, kentaureita tai minkäänlaisia hirviöitäkään ei tarinasta juuri löydy, vaikka se onkin fantasiasadulle tyypillistä.

Valitsin kirjan, koska se oli lyhyt eikä sen lukeminen vienyt kovin paljoa aikaa. Kirja tuntui mielestäni melko sekavalta. Joissakin kohdissa piti pysähtyä pohtimaan tai lukemaan kohtia uudelleen. Vaikka juonta olikin osittain vaikea ymmärtää, niin mielestäni tarina sopii silti miltei kaikenikäisten luettavaksi, kun juonen tajuaa.