Arthur C. Clarken mullistava scifi-eepos 2001 avaruusseikkailu

Arthur C. Clarken vuonna 1968 kirjoittama ja julkaisema 2001 avaruusseikkailu (engl. 2001: A Space Odyssey) valikoitui luettavakseni useiden scifi-ehdokkaiden joukosta lähinnä sen takia, että kaikkien aikojen suosikkiohjaajani Stanley Kubrick on tehnyt siitä maata mullistavan filmatisoinnin, ja periaatteeni on yleensä pyrkiä lukemaan suosikkielokuvieni lähdemateriaalit. Kubrickin kohdalla tämä on erittäin hedelmällistä, sillä hänet tunnetaan miehenä, joka muokkasi alkuperäisteoksia mielensä mukaan niin, että elokuvat eivät vastanneet kuin korkeintaan puoliksi kirjan tapahtumia. Täten kirjat ovat lähes täysin erilainen kokemus filmatisointiin verrattuna.

Clarken 2001 avaruusseikkailu alkaa vaihtoehtoisen historian kuvauksella, jossa ihmisapinat kehittävät ihmisille ominaisia taitoja, kuten tulentekoa, salaperäisen mustan monoliittipaasin avulla. Kyseinen kivimöhkäle sitoo alun yhteen kirjan pääjuonen, vuonna 2001 tapahtuvan avaruuslennon, kanssa. Tutkijat ovat nimittäin edellä mainitun vuoden vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa lähdössä selvittämään Saturnukseen ilmestyneen mystisen kivipaaden olemusta. 

Kirjan kuvaama dystooppinen tulevaisuuskuva muistuttaa hämmästyttävän paljon nykymaailmaa, ainakin talouden ja väestömäärän arvioiden osalta. Täysiverinen ennustaja Clarke ei kuitenkaan ollut, sillä vielä tänäkään päivänä avaruuslennot eivät ole jokapäiväinen asia.

Avaruuslennolle lähtevät kaksi astronauttia ja kolme tiedemiestä, jotka on asetettu horrostilaan matkan ajaksi. Heidän on kuitenkin tarkoitus herätä aluksen saavuttua määränpäähänsä. Lennolle on lähtenyt myös kirjan todellinen päähenkilö HAL-9000, kavereiden kesken HAL, on tekoäly, joka pystyy tietokoneeksi yllättävän inhimilliseen ajatustyöskentelyyn. Tekoäly on myös yksi tarinan kantavista voimista ja sen tutkiminen onkin kirjan mielenkiintoisinta antia. 

Teoksen lähestymistapa tieteeseen on häikäisevän realistinen. Esimerkiksi NASA on ottanut käyttöön useita kirjassa esiintyviä avaruusteknisiä keksintöjä. Nykypäivän lukija voikin hämmästellä, miten todentuntuiseksi moderni avaruustiede on kirjoitettu lähes viisikymmentä vuotta sitten - jopa vuosi ennen kuuhun laskeutumista. 

Henkilökohtaiset mielipiteeni kirjasta ovat hyvin ristiriitaiset. Toisaalta se sisälsi mielenkiintoista tulevaisuuden ja tieteen kanssa leikittelyä, mutta ajoittain lukeminen oli hyvinkin raskasta. Mielestäni pohjamateriaali on ennen kaikkea tehty visuaaliseksi elämykseksi, ja mielestäni Kubrickin täyttä silmäkarkkia oleva elokuvaversio onkin täydellinen versio siitä. Loppujen lopuksi mielipiteeni kirjaversiosta ovat positiiviset, ja voin suositella sitä niille, jotka haluavat enemmän syvyyttä filmatisoinnin taustalle. "Kylmiltään" luettavaksi en sitä sen sijaan voi suositella, mutta kaltaiseni Kubrick-fanit saavat siitä takuulla irti mielenkiintoisia lukukokemuksia.

Arthur C. Clarke

2001 avaruusseikkailu

(2001: A Space Odyssey, 1968)

suom. Sakari Ahlbäck

Tammi

195 s.