Guillermo Martínez Oxfordin murhat

En ole ennen lukenut Guillermo Martínezin kirjoja, mutta Oxfordin murhat oli nopeasti luettava, nokkelalla juonella kirjoitettu kirja. Valitsin kyseisen kirjan, koska minulla ei ole aikasempaa lukukokemusta paljoakaan, joten valitsin sokkona jonkin kirjan dekkarihyllystä. Voisin jatkossakin lukea joitain samantapaisia kirjoja, koska dekkareissa voi itse yrittää ajatella rikoksen ratkaisua vaikkei se koskaan hyvissä dekkareissa onnistukkaan, mutta eikö yritys ole se tärkein?

Oxfordin murhat kertoo kuinka kuuluisia matematiikan professori Arthur Seldom ja argentiinalainen matematiikan opiskelija koittavat ratkaista outoja ja matematiikkaan perustuvia murhia Englannin Oxfordissa. 

Kaikki alkaa kun argentiinalainen poika vuokraa asunnon vanhalta Rva Eagletonilta, joka murhajataan hyvin pian pojan saavuttuaan hänen luokseen. Seldom saa ensimmäisestä murhasta kirjeen, jossa on matemaattinen symboli. Symbolin avulla heidän pitäisi pystyä ratkaisemaan loputkin sarjasta, koska murhaaja yrittää selvästikin heittää matemaatikoille haasteen, jota he eivät pystyisi ratkaisemaan. Pian murhia alkaakin tulla lisää ja symbooleista muodostuu sarja, muttei ketää tunnu siltikään ymmärtävän sitä. Vaikuttaa siltä, ettei murhaaja aio lopettaa ennen kuin joku ratkaisee sarjan seuraavan osan ennen seuraavaa murhaa, mutta onko se liian vaikeaa jopa matematiikan professorille ja nuorelle opiskelijalle.

Kirja oli uskottava koska siinä ei ollu mitään yliluonnollista, ja tapahtumapaikatkin ovat oikeita Englannin paikkoja. Kerrontakin oli erinomaista sillä lukija koitetaan saada tapahtumapaikalle ratkaisemaan murhaa antamalla kaiken tarvitseman tiedon murhan ratkaisua varten, muttei se ainakaan minulta onnistunut. Murhat ovat siis erittäin ovelia ja loppuratkaisu selittää murhat erinomaisesti ja melkein jopa niin hyvillä syillä, ettei niitä meinaa edes pitää selityksien jälkeen rikoksina. Poliisikin on tärkeässä osassa rikoksien ratkaisussa. Vaikkei komisaario Petersen ratkaissutkaan ainuttakaan murhaa oli hän niiden ratkaisemisessa olennaisessa osassa.

En yleensä pidä lukemisesta, mutta Oxfordin murhat oli harvan tekstin ja selkeän kielen ansiosta nopea ja mukava lukea. Juoni sai myös mukaan ratkaisemaan murhia ja antoi välillä myös arvoituksia, joita lukija voi itse yrittää ratkaista. Minä tietenkin yritin ratkaista niitä ja joitakin onnistuin ratkaisemaankin, mutta joitain en ymmärtänyt edes selityksen jälkeen. Kirjan voi lukea vaikkei matematiikka maistuisikaan, mutta jos maistuu suosittelen kirjaa, koska numerot ja matemaattiset merkit ovat aika isossa roolissa tässä kirjassa. Itse niistä pidän, joten kirja ei tuottanut ongelmia ainakaan niiden osalta. Kirja oli omasta mielestäni hyvä edellämainituista syistä johtuen ja suosittelen sitä muillekkin, koska sen voi lukea parissa päivässä ja se on hyvää aivojumppaa.