Agatha Christien arvoituksellinen murhamysteeri: Helmeilevä kuolema

Helmeilevä kuolema on Agatha Christien jännitystä täynnä

oleva murhamysteeri, josta ei puutu yllättäviä juonenkäänteitä eikä mielenkiintoisia henkilöitä. Olen lukenut muitakin Agatha Christien kirjoja, joista olen kaikista pitänyt. Dekkaria etsiessä ei siis tarvinnut kauan miettiä kehen kirjailijaan päädyn. Helmeilevä kuolema vaikutti ainakin takakannen perusteella mielenkiintoiselta, joten valitsin sen.

Kirja kertoo nuoresta ja kauniista Rosemary Bartonista, joka kuolee lontoolaisessa hienostoravintolassa juotuaan syanidilla myrkytettyä samppanjaa. Tapausta pidetään kauan itsemurhana, vedoten influenssan jälkeiseen masennustilaan. Rosemaryn mies George Barton alkaa kuitenkin epäillä, ettei kyseessä ollutkaan itsemurha. Hän päättää vuotta myöhemmin järjestää uudet päivälliset. Sama päivä, sama ravintola ja samat vieraat. Päivällisten tunnelma on jännittynyt ja odottava. Seurue alkaa kuitenkin rentoutua seuratessaan tanssiesitystä ja huojentuvat kun valojen päälle laittamisen jälkeen ketään ei ollut rojahtanut pöydälle elottomana, toisin kuin edellisellä kerralla. Maljan kohottamisen jälkeen päivälliset kuitenkin saavat ikävän käänteen. Vuoden takaiset tapahtumat toistuvat, kun myrkytetty samppanja vaatii jo toisen uhrinsa. 

Kirjassa ei kerrota Rosemaryn murhasta suoraan, vaan sitä käsitellään koko kirjan ajan. Jokaisen seurueen jäsenten kertomusten jälkeen saa jo aika yksityiskohtaisen kuvan tapahtumista. Murhaajan etsiminen onkin erittäin vaikeaa, koska kaikilla epäillyillä tuntuu olevan motiivi Rosemaryn tappamiseen. Toisen murhan jälkeen tapausta aloitetaan tutkia uudelleen, koska oletus on, että tekijä on sama molemmissa murhissa. Päähuomio keskittyy jälkimmäiseen murhaan, koska Rosemaryn murhasta on kulunut jo vuosi ja sen tutkiminen olisi erittäin vaikeaa. Tärkeässä roolissa murhatutkinnassa on Bartonien perheystävä eversti Race ja päätarkastaja Kemp. Eversti Racen oli tarkoitus olla mukana molemmilla kohtaloikkailla päivällisillä, mutta hän oli estynyt.

Kirjassa yritetään uskotella lukijalle, että jälkimmäiseen murhaan voisi liittyä jotakin yliluonnollista, vihjailemalla, että Rosemaryn henki olisi yhä läsnä. Myös epäilyksiä, että murhiin liittyisi jotain yliluonnollista lisää se, että murhat vaikuttavat mahdottomilta. Kuka olisi pystynyt laittamaan myrkkyä samppanjalasiin kenenkään huomaamatta, vaikka todistajia oli useita?  

Pidin kirjasta kovasti. Kirjassa oli Agatha Christielle tyypillinen kertomistyyli, jossa käsitellään henkilöt ja heidän ajatuksensa yksi kerrallaan, mikä minusta auttaa ymmärtämään henkilöitä paremmin. Juoni oli jännittävä ja yllätyksellinen ja piti otteessaan koko kirjan ajan. Agatha Christien kirjoissa lopputulos yllättää aina, eikä tämä kirja ollut poikkeus. Aion ehdottomasti jatkossakin lukea Christien kirjoja!