Sari Peltoniemen mielenkiinnon vangitseva Hämärän renki

                                                

 Kävelen kirjaston ovesta sisään ja olen varma,

 etten löydä sopivaa kirjaa. En ole koskaan

 erityisemmin pitänyt fantasiakirjoista,

 mutta valitsen sen mieluummin kuin dekkarin 

 tai scifin. Alan summamutikassa ottaa

 erilaisia kirjoja hyllystä ja lukea takakansitekstejä.

 Yksi kriteereistä on sivumäärä, koska itse kirja

 tällaisesta genrestä, ei voi olla mukaansa  tempaava. Olen vähällä luovuttaa, kunnes  käteeni tarttuu kirja. Sen kansi ei ole mitenkään  puoleensa vetävä,sivujakin siinä on ihan  kiitettävästi, mutta takakansiteksti. Heti kannen  yläreunassa on lause 

”Henkeäsalpaava rakkaustarina, jossa ylitetään  ajan rajat.” Tiedän heti, että tämä on se kirja.

    Hämärän renki -kirja on itsenäinen jatko-osa teokselle Suomu. Kirjassa Valeri ja Kaarina lähtevät salaa matkaan, kohti Valerin synnyinseutua Karjalaa. He ajattelevat saavansa sieltä ratkaisun ongelmaansa. Kaarina lähtee Valerin mukaan, vaikka tiedostaakin Valerissa olevan jotakin hämärää, josta kaikki ovat häntä varoittaneet. Matkallaan he tapaavat toinen toistaan oudompia ihmisiä ja heidän matkaansa tarttuu Frans Ritari, joka kaivaa heidän salaisuutensa esiin ja Jesse, joka väittää tulleensa toisesta maailmasta.

   Kirjassa hirviöt ovat eläimellisiä sekä inhimillisiä. On salaperäisiä liskoja, joiden uskotaan vaeltavan ajassa ja jotka näin symboloivat rajaa ”tavallisen maailma” ja fantasiamaailman välillä ja vampyyrejä, jotka imevät veren sijaan ihmisen elinvoiman. Kirjassa on siis häivähdys lohikäärme- ja vampyyrimytologioista. 

  Kirjassa on kolme miljöötä. On Suomi, joka on ollut sodassa Ruotsia vastaan. On Neuvostoliitto, tarkemmin Karjala.  Ja on maailma, jossa Jesse asuu. Kirjassa kuvatussa yhteiskunnassa suuri osa ihmisistä on ystävällisiä, joka tulee esiin, kun Valeri ja Kaarina tarvitsevat paikkaa, jossa yöpyä ja sen he myös saavat. Ja aina, kun he menevät uuteen paikkaan yöpymään, heille laitetaan pöytä koreaksi ja muutenkin he saavat täyttä palvelua eikä talonväki kysele liikoja. Mutta rajaa ylittäessään, Valeria aletaan tarkkailla. 

 

   Pidin kirjasta kovasti, vaikka loppuratkaisu olisikin minusta voinut olla erilainen. Hyvän kirjasta teki helppolukuisuus ja muutenkin tarpeeksi selkeä juoni. Plussaa oli myös lukujen lyhyys. On kivempi lukea kirjaa, jossa luvut eivät kestä yli viisi sivua. Kirja muutenkin vangitsi mielenkiintoni heti alusta alkaen. Tuntui, että kirjassa oli kaikki, muttei mitään liikaa. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka ovat vähänkin kiinnostuneita fantasiasta ja myös niille, jotka eivät.